ToniRintala

Eikö liikkuminen kiinnosta?

28% armeijaan menneistä on huonokuntoisia, uutisoidaan taas. Osa huonokuntoisimmista karsiutuu jo kutsunnoissa. Vain 5% oli hyväkuntoisia.

Jos olet huonokuntoinen nuorena, et elä pitkään, kertoo tutkimus.

Enemmän mielekästä liikuntaa kouluihin?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Miksi sitten keskimääräinen ja odotettavissa oleva elinikä väestöllä kasvaa kohisten kaiken aikaa?

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Eivät ole vielä päivittäneet ennusteita? Nythän eläkkeelle pääsee ne, jotka ovat nuorena olleet hyväkuntoisia. Kovakuntoisimpia ovat olleet 1950-60-luvun vaihteessa syntyneet.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Sitä, mikä on nykynuorten odotettavissa oleva elinikä, ei todellisuudessa tiedä kukaan. Mutta tietysti keskimääräistä elinikää on nostanut ja kenties nostaa edelleen paljolti lääketieteen kehittyminen, ei kunnon paraneminen. Sairauksia osataan parantaa aiempaa tehokkaammin.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Mutta silti uutisoidaan, että huonokuntoiset nuoret kuolevat keskimäärin nuorempina, koska ovat niin huonokuntoisia.
Ehkä ne hyväkuntoiset taas elää entistä pidempään, jolloin keskimääräinen kuolleisuusikä ei juuri muutu?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Miten olisi terveydenhuollon kehittyminen? Sen kun yhdistää huonokuntoisuuteen, ei tarvitse ihmetellä menojen kasvuvauhtia.

Jone Virtanen

Ei se koululiikunta riitä. Eikä se, että lapset kuskataan pelaamaan futista tai lätkää.

Kun molemmat poikani olivat yläasteella, kävi siellä vanhemmille pitämässsä motivaatiopuhetta liikunnasta kaveri Vierumäeltä. Kun hän kysyi mitä naperomme harrastavat, käsiä nousi vanhempien porukassa runsaasti kun kysymyksessä oli juuri nämä edellä mainitut joukkuelajit. Viimeksi hän kysyi kuinka monen perheen lapsista joku skeittaa. Me vaimoni kanssa (ja pari muuta perhettä) nostimme kädet ylös vähän häpeillen. Eihän ne mitään harrasta! Skeittaa vain.

-Onnitelkaa itseänne skeittarien vanhemmat. Teidän lapsenne kuuluvat Suomen kovakuntoisten lasten 10% ryhmään., hän totesi. Heille kun liikunta on jokapäiväistä, intsenäistä tekemistä. Ei vain sitä muutamaa tuntia jossakin hallissa.

Sen jälkeen kavereille on tullut mukaan kuntosalia ja ei ole ihme, että molemmat kaverit ovat pärjanneet intissä hyvin. Vapaaehtoisten erikoisjoukkojen kavereita molemmat. Ja voin ylpeästi sanoa molempien olevan "kauheita kaappeja" jotka nostavat yli 200 kg maasta ja juoksevat Cooperin 3.000 metriä milloin vain. Ja he eivät ole tehneet päivääkään "ohjattua liikuntaa" josta paljon puhutaan. Kun olen katsellut ympärilleni, olen alkanut suhtautua kovin skeptisesti tähän "seuratoimintaan". Sielläkin joku vetää välistä.

Ja olet oikeassa. 1958-1966 välissä syntyneet ikäpolvet ovat Suomen hyväkuntoisin ryhmä. Nykyiset 20-35 vuotiaat ovat aika onnettomassa kunnossa. Ja se elinajan odote ei tule olemaan yhtä korkea. Tiedän, koska näen molempia porukoita työssäni lähes joka päivä.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Itse seurannut asiaa ihan käytännössä kun lapset on yläaste iässä.

1)Luonnollinen liikunta on nykyään vähäistä kun ulkona puuhastellaan paljon vähemmän kuin ennen kaikille tutuista syistä, viihde-elektroniikka pitää sohvalla.

2)Johtuen samaisesta viihde-elektroniikasta vain osa lapsista harrastaa liikuntaa. Tähän ei mitkään harrastetakuut auta vaan vastuu on vanhemmilla edes koettaa saada se lapsi johonkin harrastukseen.

3)Opetussuunnitelmat palvelevat liikunnanopettajia, open on kiva puuhastella (home)hallissa jotain pingistä kuin laittaa vaikka tällaisella säälle ulos futikseen, pesikseen, lenkille (kävellen, juosten). Kaikkein koomisin on, kun teinit istuvat vaikka koulun salilla naputtamassa kännyä liikuntatunnilla, mutta juu, tätä kohtaa olen eniten ihmetellyt ja kun kysyn miksi kakarat ovat hienolla säällä seisomassa liikuntahallissa on vastaus tosiaan koska opetussuunnitelma (maalaisjärki jolla ennen mentiin sanoi, että aina ulos liikuntatunnilla ellei ole kaatosade taikka yli -20 astetta)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Viihde-elektroniikka on syöpä. Tämä pitäisi tiedostaa paljon nykyistä vahvemmin. Samoin lapset pitäisi alusta lähtien totuttaa siihen, että ainakin alle 5 km:n matkat tehdään lihasvoimin, ellei siihen ole mitään erityistä estettä.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Yhteiskunnan (mopo)autoistuminen ei?

Jone Virtanen

Ei sitä elektroniikkaa pidä syyllistää. Meillä on jos jonkinlaista konsolia ja kundit pelaavat (vieläkin) lomillaan. Sille löhämiselle pitää vain olla mielekäs vaihtoehto. Ei meillä kukaan pakottanut harrastamaan mitään. Monilla muilla ipanoilla "piti olla joku harrastus" (elettin vielä silloin Espoolaista rivitaloelämää, jos tietänette mitä tarkoitan) kiinnosti se sitten tai ei. ja arvaatte varmaan miten on käynyt.

Mutta jos viisivuotiaalle kundille sanoo, että lähdetäänkö paistamaan makkaraa, tehdään nuotio yhdessä ja hiidetään sinne. (about 5 km Bodomin toiselle puolelle tekemään se nuotio) Kyllä se sinne yleensä lähtee. Tai mennään uimaan yhdessä. Tai pilkille YHDESSÄ. Tai jotakin muuta. Sillä tavoin se liikunta tulee muun tekemisen kautta tutuksi ja siitä liikkumisesta tulee osa elämää. Meillä käydään salilla, juostaan kun huvittaa lenkki, lautaillaan, käydään metsällä ja kalassa. Koska siihen liittyy muutakin kuin isän toive perheen NHL tähdestä.

Liikunnan ilo syntyy kotona ja mitä suuremmassa määrin siten, että sitä tehdään yhdessä. Jos vanhemmat siirtävät vastuunsa koululle, seuralle tms. organisaatiolle niin ei siitä mitään tule. Jos lapsi oppii jotain uutta, kokee mielenkiintoisiä elämyksiä, niin kyllä se liikunta tulee osaksi elämää.

Olen huomannut, että poikieni ulkona itse tekemällä oppimat taidot ovat kaveriporukassa statusta. Mutta kyllä se vei meiltä vanhemmilta silloin joskus paljon aikaa.

Jone Virtanen

Ei sitä elektroniikkaa pidä syyllistää. Meillä on jos jonkinlaista konsolia ja kundit pelaavat (vieläkin) lomillaan. Sille löhämiselle pitää vain olla mielekäs vaihtoehto. Ei meillä kukaan pakottanut harrastamaan mitään. Monilla muilla ipanoilla "piti olla joku harrastus" (elettin vielä silloin Espoolaista rivitaloelämää, jos tietänette mitä tarkoitan) kiinnosti se sitten tai ei. ja arvaatte varmaan miten on käynyt.

Mutta jos viisivuotiaalle kundille sanoo, että lähdetäänkö paistamaan makkaraa, tehdään nuotio yhdessä ja hiidetään sinne. (about 5 km Bodomin toiselle puolelle tekemään se nuotio) Kyllä se sinne yleensä lähtee. Tai mennään uimaan yhdessä. Tai pilkille YHDESSÄ. Tai jotakin muuta. Sillä tavoin se liikunta tulee muun tekemisen kautta tutuksi ja siitä liikkumisesta tulee osa elämää. Meillä käydään salilla, juostaan kun huvittaa lenkki, lautaillaan, käydään metsällä ja kalassa. Koska siihen liittyy muutakin kuin isän toive perheen NHL tähdestä.

Liikunnan ilo syntyy kotona ja mitä suuremmassa määrin siten, että sitä tehdään yhdessä. Jos vanhemmat siirtävät vastuunsa koululle, seuralle tms. organisaatiolle niin ei siitä mitään tule. Jos lapsi oppii jotain uutta, kokee mielenkiintoisiä elämyksiä, niin kyllä se liikunta tulee osaksi elämää.

Olen huomannut, että poikieni ulkona itse tekemällä oppimat taidot ovat kaveriporukassa statusta. Mutta kyllä se vei meiltä vanhemmilta silloin joskus paljon aikaa.

Ja ei ne mopot tai mautot edelleenkään muuta mitään. Meillä on ollut mopoja kemmuja ja niillä on vedetty mutkia suoriksi ja pelattu poliisin kanssa kissaa ja hiirtä. Silti ne muksuni liikkuivat. Ja liikkuvat edelleenkin, vaikka auto on molemmilla alla.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Ei kai pitkä elinikä ole mikään tavoite. Ihmiskunnankin tulee uusiutua riittävällä tahdilla, jotta teemme kehitykselle tilaa. Enempi alkaa olla ongelmana iän pitkittyminen erinäisistä kommenteissakin mainituista syistä.

https://www.hs.fi/talous/art-2000005791215.html?re...

Mutta toki kohtuullinen liikunta kuuluu kropan ja mielen kunnossapitoon, johtuen juurikin evoluutiomme aikaisemmista vaiheista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset